Kirkonmenojen jäläkehen tanssittihin tuvas polokan tahtihin. Haitarit soivat ja viulut vonkuuvat. Aikansa ku hääpari tanssi, päättivät morsian ja suluhanen siirtyä omalle puolellensa.
Sulhasen äitee tuli vähä mietteliähäksi... mahtaakohan se meirän Juhani ny kumminkaa tietää mitä pitää teherä... Äitee oli vähän kainoonluontoonen, eikä ollu oikeen keherannu seliittää ku vähän ymmyrkääsesti jotaki kukista ja mehilääsistä. Ja äitee muisteli, jotta vaikka se Juhani kävi jo nelijääkymmentä, niin ei se ollu tainnu paremmin naisis käyrä - ei ainakaa mitää juttuja ollu koskaa ollu liikentehes.
Niimpä äitee päätti mennä kuuntelemahan oven taakse sitä, mitä kamaris tehtihin. Jos rupiaas vaikuttamahan siltä, jotta apua tarvittaas, niin sitte vois vähän huikata.
Juhani totta tosiaan hikooliki siä omalla puolellansa. Ja miettii jotta mitäs ny... ai niin se muisti..... Naiset tykkää jos on puhuras, ja niinpä Juhani kehuu menövänsä hyysis käymähän. Taloo oli rempattu morsianta varte, ja nuoremparin päärys oli tietysti uus komia tupahyysi. Sinne Juhani sukelti, ja rupes pesemähän ittiänsä.
Ja se pesi ja metras, ja metras ja pesi. Ja se kesti. Morsiammelle tuli sillä aikaa, ihan suorahan sanottuna, jumalatoon paskahätä. Ja Juhania vain ei kuulunu hyysistä. Morsmaikkoo ei millää keherannu lähtiä taloon toisehen päätyhyn takaasi toisehen hyysihin - mitä se juhulaväkiki ajattelis, jos hän ny takaasi menis? Jotta kränää jo on tullu? Kamaris oli isoo fiikus, mitäs jos prysähyttääs sen juurelle? Ei, ei ... haju tuloo läpi..... morsian katteli klasiaki, saiskohan siitä pyllistettyä. Pihalla oli näköjänsä joitaki ihimisiä, no ei onnistu sekää. Paskahätä se vaan koveni, oikeen mahahan otti jo.
Silloon se morsian muisti, jotta silloli Keskisen ehejä muovipussi tavarooren joukos. Se päätti ottaa sen, ja paskata sinne pussihin. Ja niin se sitte tekiki. Ja pisti pussin lujaa solomuhun ja takaasi tavarooren joukkohon, ja kannen kii. Klasi vaan raollensa, jotta haju katuaa. Pussin vois sitte aamulla vierä suoraa pannunpesähän! Huh, kyllä helelepotti!
Juhaniki tuli jo täs vaihees lotraamasta, putipuhtahana, ja morsian lähti vuorostansa pesemähän hampahiansa. Juhanin hermostus oli vain lisääntyny hyysis olles. Se rupes miettimähän, jotta mitäs herrajumala ny sitte. Riisuusko? Jos menis vaikka sänkyhyn peittojen alle valamihiksi. Ei ei...se luuloo, jotta moon ihan seksihullu. Laittaasko pyjaman.... olisko seki vähä tyhymää... moon näillä kalasariilla, non uurekki kerta.. joo. Sitte se keksii! Jos mää purkaasin morsiammen tavarat kaappiihin valamiksi, niin sitte se varmahan ilostuus! Ja siitä päästääs halaamahan! Sempä teenki!
Juhani rupes purkamahan sitä laukkua. Kuului vaatteeren kahinaa, puhkumista ja äheltämistä. Herrajumala kun nöitön palijo!
Aikansa pureettua Juhanille tuli sitte tietysti sellaanen Keskisen muovipussi vastahan, joka oli pehemiä, lämmin ja tiukasti solomus. Juhani sitä ihimettelemähän...mikäs tää ny oikeen on? Ja aukaasi sen. Kauhia haju levahti silimille ja Juhani huuti peliästynysenä: "Mitä kristusta, tämön paskaa täynnä!!!!"
Yhtäkkiä tuli ihan hilijaasta..... sitten äiteen ääni kuuluu oven takaa vienosti: "Son väärä reikä! Pitää yrittää keskemmältä!"
Ilpolla oli melkomoisia vatsavaivoja ja ukkoparka kääntyikin lääkärin puoleen. Lääkäri määräsi vaivoihin lääkityksen ja onnellisena Ilpo saattoi rallatellen tallustella kotiin.
Mutta.
Lääkäri huomasi seuraavana päivänä, että reseptiin oli päässyt livahtamaan kirjoitusvirhe, jolloin tämä oli tullut määränneeksi masennuslääkkeitä. Nopea puhelinsoitto tavoitti Ilpon.
- Nöyrimmät pahoitteluni, mutta määräämäni resepti olikin masennuksen hoitoon! - Jahas! Johan tässä ihmettelinkin, kun olen viisi tuntia seissyt paskat housussa eikä vituta sitten yhtään!
Mies jupisee baarissa. "Vihaan hääkutsuja. Vihaan, vihaan, vihaan. Aina kun menen häihin, kaikki mummelit tökkivät minua koko ajan kylkeen ja hokevat: "Sinä olet seuraavana vuorossa! Sinä olet seuraavaksi tuolla!" Mutta sitten keksin miten sain ne lopettamaan. Menin hautajaisiin ja tein samaa niille."
Puhelin soi. Pieni tytön ääni vastaa: "Haloo?" "No isä tässä, onko äiti kotona?" "Joo, on se", tyttö vastaa. "No, pyydä puhelimeen." "Tota, se on yläkerran makuuhuoneessa Pentti-enon kanssa", tyttö sanoo. "No mutta, eihän sinulla ole Pentti -nimistä enoa", mies sanoo. "No, kyllä ne siellä vaan on." "Tehdäänpäs näin: Mene yläkertaan ja sano äidille, että isä tuli juuri autolla pihaan. Tule sitten kertomaan minulle, mitä tapahtui. Jookosta?" Tyttö laskee luurin pöydälle, palaa kohta. "No, teitkö mitä käskin", mies ääni kysyy. "Joo, tein, tyttö sanoo." "No, mitäs äiti sanoi?" "No, se veti aamutakin äkkiä päälleen ja lähti ryntäämään alakertaan. Se kuitenkin kompastui portaissa ja nyt se makaa eteisen lattialla. Sen pää on hassusti ja kädet myös. Minä luulen että se on kuollut." Mies on vähän aikaa hiljaa, mutta kysyy: "Mitäs se Pentti-eno teki?" "No, se hyppäsi makuuhuoneen ikkunasta uimaaltaaseen. Mutta ei se tiennyt, että sinä olit tyhjentänyt sen viime viikolla. Nyt se makaa siellä altaan pohjalla verisenä. Sekin taitaa olla kuollut." Nyt puhelimen toisessa päässä on vähän kauemma aikaa hiljaista. "Sanoitko uima-altaaseen...? Onkos tämä nyt Lahtisella?"
